Kun ensimmäistä kertaa mietin näyttelyn tekemistä halusin, että kuvien takana on myös tarinoita. Ikäänkuin kuvien katsoja voisi itse olla paikalla todistamassa samaa tapahtumaa. Itselleni on kuvauksen lisäksi myös merkityksellistä miten ja millaisella vaivalla kuvat ovat syntyneet. En kuitenkaan väitä, että jokaisella kuvalla on mielettömän upea tarina taustallaan. Olen kuitenkin valinnut näyttelyn kuvat niin, että kuvalla on jokin merkitys minulle. Esimerkiksi tuuri tai tilanne on ollut niin ilmeinen, että se on saanut kuvaajan iloitsemaan onnistumisesta. Tervetuloa siis kuvien taakse kurkistamaan millaisia tilanteita näyttelyn kuvien takana on.

Mäyrien salainen maailma

En ollut koskaan ajatellut mäyrien elävän kaupunki ympäristöjen lähistöllä vaan olin aina pitänyt niitä isojen vanhojen metsien salamyhkäisinä asukkeina.

Käsitykseni muuttui joitain vuosia sitten kun aloin kävellen tutkimaan kaupunkien läheisyydessä olevia metsiä ja joutomaita. Löysin silloin useamman mäyrän pesän ja minulla on ollut sen jälkeen kunnia nähdä näitä yöeläimiä useampaan otteeseen. Nyt useaa näistä alueista uhkaa rakennuttaminen ja en voi muuta miettiä kuin mihin nämä mäyrät pystyvät sijoittamaan pesänsä kun ympäristöstä katoaa sopivaksi soveltuvat pesämaat?

Kerjuuäänet yössä

Kuulitko?

Jossain yön pimeydessä huutaa sarvipöllön poikanen. Ääni kuulostaa kuin ruosteiselta saranalta, äänen tarkoitus on saada emojen huomio. Ennen tuota iltaa sinä kesänä emme ollut löytänyt Vantaalta yhtäkään pöllön poikasta etsinnöistä huolimatta eli havainto oli mieluinen. Lähestymme ääntä ja huomaamme pienet pöllöt kerjäämässä emoilta ruokaa omakotitalojen pihassa. Poikasten äänet kuuluvat kauas yön pimeydessä kun muita ääniä ei ole. Pienet poikaset hyppivät oksilta toiseen vahvistaakseen siipiään, jotta niistä tulevat taitavia äänettömiä lentäjiä. Päästiin seuraamaan näiden lentoharjoituksia useamman yön aikana.

Ensimmäinen kuura-aamu

Ensimmäinen kuura aamu tuli aivan yllättäen niinkuin joka vuosi. Kävelen pellolla ja minun on käytävä polvilleni kasomaan näitä tuhansia kiteitä jotka kimmeltävät auringonvalossa kuin tuhat jalokiveä. Tutkin niitä monesta eri kulmasta nähden kuinka valo taittuu joka kulmassa erilailla. Jatkan kävelyä, mutta harhaudun kokoajan takaisin maantasolle ihmettelemään tätä kauneutta. Tätä hetkeä joka loppuu heti kuin aurinko sulattaa pienet kiteet. Niin kaunista, mutta niin pian ohi. Otan muiston tästä hetkestä ja huomaan hymyilevän.

Ruohonjuuritasolla

Kyykistyn pitkään heinikkoon, ja ympäröivän maailman äänet hiljenevät. Alan katsomaan tiheeseen heinikkoon.

Aluksi näen vain vihreää, mutta kun katseeni tarkentuu, alan erottaa yhä enemmän yksityiskohtia. Heinien seasta alkaa paljastua vilkas elämä. Pieni kuoriainen kipittää kiireisenä ohi ja mehiläinen löytyy kukan sisältä- se ilmeisesti lepää.

Tässä, ruohonjuuritasolla avautuu täysin uusi maailma. Se on maailma, joka vilisee elämää ja toimintaa, muttaa jää kuitenkin usein huomaamatta meiltä ihmisiltä. Täällä, aivan jalkojeni juurella elää lukemattomia erilaisia hyönteisiä. Suomessa elää noin 24 000 erilaista hyönteislajia, ja tämä pieni heinikko on vain pieni ikkuna siihen.

Huomaan, että tämä pieni tutkimusmatka ruohonjuuritasolle tarjoaa loputtomasti tutkittavaa ja ihmeteltävää. On kuin olisin astunut toiseen todellisuuteen, jossa jokainen yksityiskohta on merkityksellinen ja jokainen pieni olento osa suurempaa kokonais

uutta.

Mäyrät kesäyössä

Istun camo-puvussa kesäyönä mäyrän pesän lähettyvillä mieheni Samin kanssa. Olemme hiljaa ja kommunikoimme ainoastaan käsillä itikoiden pörrätessä ympärillämme ja syödessä meitä. Pieniä hiiriä näkyy hetkittäin kulkemassa aluskasvillisuuden seassa. Ei aikaakaan kun luolasta tuli nuoria mäyriä kaksin kappalein. Oli hienoa kuinka ne yhdessä arpoivat onko turvallista tulla ulos. Leikki kuitenkin vei voiton ja siitä alkoi pienien mäyrien pomppiminen ja toistensa jahtaaminen. Toinen mäyristä selvästi haistoi meidät ja tuli todella lähelle meitä tutkailemaan mistä hajun lähde tuli. Siinä se seisoi vain muutamien metrien päässä tuijottaen meitä. Hetken päästä se kääntyi ja hävisi puskien taakse.

Pienet ketut kesäyössä

Pieni ketun poikanen kurkkaa ladon alta. Istun Samin kanssa läheisen pellon pientareella kamera valmiina ja odotan liikkumatta etten säikäytä ladosta kurkkivaa ketunpoikasta. Poikasia on yhteensä neljä ja ne leikkivät ympäri latoa jahdaten toisiaan. Välillä joku ketuista hieman katseli meitä, mutta pääasiassa ne keskittyivät omiin juttuihinsa. Tälläiset kesäyöt jää aina painuvasti mieleeni.

Hyönteisistä

Aiemmin pelkäsin hyönteisiä, mutta nykyään olen todella innoissani katsomassa mitä kaikkea ruohikosta löytyykään. Tästä avautui ihan täysin uusi maailma joka on piilossa niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana, että jos et pysähdy katsomaan et sitä välttämättä löydä. Jotkut hyönteiset ovat kuin koruja ja niin upeita omassa ympäristössään! Matka tähän maailmaan on ollut hyvin avartava ja nykyään kunnioitan näitä pikkuisia, jotka ovat välttämättömiä meidän monimuotoiselle luonnolle. Ilman hyönteisiä kuolisi moni laji sukupuuttoon sekä jäisi myös ihmisiltä tietyt kasvit kasvattamatta kuten useimmat hyötykasvit. Hyönteiset ovat myös ravintoa muille lajeille, osa hajoittaa raatoja ja toiset taas pölyttävät. Niin pieni maailma, niin suuri vaikutus.

Kohtaaminen saukon kanssa

Useamman talven ajan ollaan tehty töitä saukon kuvaamisen eteen. Kuljettu jokivarsia, etsitty jälkiä ja istuttu tuntikausia pakkasessa ilman yhtäkään kunnon kohtaamista. Voin myöntää, että välillä turhautti, mutta silti jaksoin uskoa, että vielä se päivä tulee kun kohtaamme Saukon kanssa. Tänä talvena kaikki työ viimein palkittiin, kun tutulla joella näimme muutaman saukon rannan tuntumassa. Ne lähtivät sukeltaen jokea alaspäin häviten näköpiiristä. Päätimme siirtyä myös alemmas katsomaan jos näkisimme saukot uudestaan. Löysimme paljon jälkiä lumen seasta ja päätimme jäädä hankeen odottamaan. Hetken odotuksen jälkeen tämä upea saukko nousi pintaan aivan meidän eteemme. Kohtaaminen kesti vain muutamia minuutteja, mutta siinä hetkessä kaikki kylmät ja hiljaiset odotukset tuntuivat täysin sen arvoisilta.

Näyttelystä pois jääneitä kuvia

On aina todella vaikeata päättää mikä kuva tulee tulostettua varsinkin kun joissain kuvissa on se tunne lataus itselle selvästi isompi kuin jossain kuvissa. Joskus ns. huonompi kuva on ajallisesti ottanut enemmän aikaa tai tarinaltaan parempi, mutta visuaalisesti ei niin näyttävä, että siitä kannattaisi teettää taulua. Olen myös koostanut näyttelyn taulut niin, että ne näyttäisi hieman vuoden kulkua väreiltään siksi kuvissa näkyy kaikilta vuoden ajoilta kuvia. Tässä kuitenkin kuvia, mitkä meinasivat päätyä näyttelyyn myös tauluiksi sekä ikimuistoisia hetkiä kentältä.

Mikäli haluat nähdä lisää luontoseikkailuita niin löydät alta Instgram-tilini mihin päivittelen luontokuviani ja tarinoita kuvien takaa.